Nainen kävelee kaislojen keskellä

ELÄMÄ KANTAA

”Kasvoin yksinhuoltajaäidin kanssa. Varhaislapsuuteni oli ihana ja turvallinen, mutta aloittaessani peruskoulun äitini ongelmat alkoivat kasvaa vähitellen. Hän oli työtön ja vähävarainen. Alkoholiriippuvuus otti hänestä voiton ja perheessämme alkoi ahdistuksen, riitojen ja pahoinvoinnin aikakausi.

                  Uuvuin jatkuvan riitelyn vuoksi.

Äiti tissutteli kunnes tuli humalaan. Humalassa hän oli epäjohdonmukainen, ailahteleva ja impulsiivinen. Kilttinä tyttönä koetin pysyä näkymättömänä ja miellyttää häntä. Vuosien varrella suhteemme tulehtui ja päädyimme tilanteeseen, jossa riitelimme päivittäin.

Uuvuin jatkuvan riitelyn vuoksi. Olin lukioikäinen, kun ensimmäistä kertaa ounastelin, että voisin olla sairastunut masennukseen ja uskalsin kertoa jollekulle kotitilanteestani.

Muutama vuoden kuluttua aloitin ammattikoulun ja uuden parisuhteen. Sitten kaikki romahti. Kytevät mielenterveysongelmani leimahtivat tuleen ja minun täytyi palata lähtökuoppiin elämässäni.

Romahduksen tuoma johti kuitenkin parempaan suuntaan. Aloitin terapian ja sain mahdollisuuden korjata mieltäni ja suhdettani äitiini. Tänä päivänä olen eheytynyt aikuinen, jolla on omat rajansa ja joka pärjää elämässään.

  ”Usko on auttanut jaksamaan.”

Äidin tilanne ei ole juuri muuttunut, vaikkakin rauhoittunut jonkin verran iän myötä. Suhteemme on korjaantunut paljon ja nykyään voimme kommunikoida kuin normaalit aikuiset. Osaan asettaa omat rajani hänen kanssaan, jos vanhat riitelytavat uhkaavat pompata esiin.

Usko on auttanut minua jaksamaan haastavissa tilanteissa. Rukoilin tosissani ensimmäisen kerran lukioikäisenä ja siitä lähtien olen taivaltanut matkaa kohti vahvempaa uskoa ja Jumalan turvaa. Nyt voin luottaa siihen, että elämä kantaa ja kaikki järjestyy, vaikka elämässä olisi vaikeaa.”