heinien ympäröimä silta joka vie rannalle

Elämä on parasta huumetta

”Tapasin vanhan lapsuuden ystäväni vuosien jälkeen. Ihastuttiin ja rakastuttiin. Kaiken piti olla hyvin, kunnes kerran heräsin siihen että hän löi minua. Olin kuulemma pettänyt. Silloin en vielä ymmärtänyt mistä on kyse. Erottiin, oltiin erossa puoli vuotta ja palattiin yhteen. Kaiken piti taas olla hyvin, mutta hän olikin käyttänyt huumeita jo kuukausia, aina lupasi lopettaa mutta koskaan niin ei käynyt.

Menetin hänen mustasukkaisuutensa ja kontrollointinsa vuoksi paljon ystäviä ja vielä silti muutin hänen kanssaan saman katon alle. Se oli tietysti virhe. Makselin hänen huumevelkojaan, ja olimme usein täysin rahattomia. Sain aina pelätä kotona milloin joku tulee oven taakse.

Kun hän oli sekaisin, hän hakkasi minua, välillä olin jutellut väärälle miehelle, välillä käynyt suihkussa väärään aikaan, aina oli joku syy. Lopulta “pakotin” hänet muuttamaan kanssani, jotta asiat paranisi. Hänen piti olla kuivilla, mutta toisin kävi. Hän vietti kotona aikaa niin vähän että hädin tuskin näin häntä, ja käyttäminen jatkui koko sen ajan, ja minä hölmö uskoon hänen olevan kuivilla.

Sain tietää totuuden sattumalta, kun eräs silloin vielä vieras mies puhui yhteisen tutun luona minun miehestäni ja huumeiden käytöstä. Se riitti, silloin pienessä rohkaisi humalassa minä päätin, että nyt riittää. En jaksa enää. Soitin hänelle ja käskin häipyä aamuun mennessä, kun aamulla menin kotiin, hän oli häipynyt. Koko se aika kun yritin saada häntä kuiville tai saada hänet suostumaan eroon, oli tavallaan turhaa. Siihen riitti yksi tiukka puhelinsoitto.

Sen jälkeen emme ole nähneet kuin kerran, kun hän haki tavaransa.. Hetken aikaa ikävöin ja ns. nautin vapaudestani, kunnes tapasin nykyisen aviomieheni. Hän on myös entinen addikti, mutta hän teki sen mitä eksäni ei, lopetti käytön minun, ja itsensä vuoksi. Olemme olleet kohta 4v naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta.

Se ero oli elämäni paras päätös.”

Nimimerkki Yhdestä tuli neljä