”Kun näin mieheni merikoulussa risat maihinnousukengät jalassa ajattelin, että tuota poikaa minä autan. Ja niin autoin kuusi vuotta. Ensin on hauskaa juhlia itsekin mukana, mutta sitten alkoholi muuttaa toisen persoonaa niin paljon, että se alkuperäinen ihminen, sielu jää sinne alle.
Tuli mustasukkaisuutta ja väkivaltaa, itsetunto vietiin. Kaikki tämä tuli koettua. Olin menossa pohjoiseen sukujuhliin ja äitini oli ostanut minulle kauniin mekon. Kun tulin töistä kotiin, mieheni oli kynsisaksilla leikannut pienen pieneksi silpuksi koko mekon. Näitä juttuja oli niin paljon.
Kerran minut vietiin ambulanssilla päivystykseen. En muista siitä mitään, olin alasti ryöminyt vuokraisännän eteiseen ja kaatunut tajuttomana verilammikkoon. Kun heräsin, lääkäri sanoi minulle, että te tulette seuraavan kerran ruumissäkissä.
Minä sain apua turvakodista ja sen johtajalta. Minua ei päästetty puhelimeen kun tämä alkoholisoitunut sulhaseni soitti. Olin raskaana. Kun tajusin raskauteni kiitin ja itkin Taivaan isää, että hän piti kuitenkin minut näin vielä hengissä. Lähdin pois kaupungista ja vanhempani auttoivat. Sain ihanan tytön ja vannoin, että pidän hänestä hyvää huolta aina.
En ole koskaan pystynyt seurustelemaan. En pysty puhumaan tunteista. Jotenkin se sydän niin särkyi.”
Nimimerkki Elämä on lahja