Piia tutustui ex-puolisoonsa 25-vuotiaana, ja suhde alkoi nopeasti ja intensiivisesti. Yhteinen huumori ja yhdessäolon mutkattomuus loivat vahvan yhteyden. Puolison kokaiinin käyttö oli mukana kuvioissa jo varhain, mutta se vaikutti hallitulta satunnaiskäytöltä, eikä herättänyt suurta huolta. Puolisolla oli hyvä työ ja ammatti, joka osaltaan loi turvallisuuden tunnetta.
Parikymppisenä vapaa-aika ystävien kanssa oli alkoholihuuruista ja juhliminen oli välillä railakastakin. Se tuntui kuitenkin ihan normaalilta, juhlimisessa ei ollut mitään salamyhkäistä tai outoa. Ystäväpiirimme kuului mukavia, hyvin toimeentulevia ja pärjääviä ihmisiä. Päihderiippuvaiset olivat minun mielestäni jossakin ihan muualla, toteaa Piia.
Huoli kasvaa
Perheen perustamisen jälkeen Piia lopetti juhlimisen, mutta puolison päihteiden käyttö jatkui ja siirtyi yhteisestä elämästä yhä enemmän toisaalle, siisteihin niin sanotusti sallittaviin puitteisiin. Kokonaiskuva ja käytön kietoutuminen kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin alkoi hahmottua Piialle vähitellen.
Ovelaa tässä oli se, että kertomalla minulle jotakin murusia päihteiden käytöstään, hän sai sen näyttämään satunnaiselta. Kieltämättä myös raportit yökerhon vessan kokaiinibileistä alkoivat kyllästyttää, ne eivät tuntuneet hyvältä aikuisen perheellisen miehen elämältä, Piia kertoo
Piia yritti puhua päihteiden käytöstä puolisolleen kolmen vuoden ajan. Keskusteluyritykset epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen samalla kaavalla – puoliso kielsi ongelman, raivostui tai pakeni tilanteista. Eräänlainen käännekohta oli, kun Piia otti asian esiin yhteisten ystävien kanssa.
Ymmärsin jälkeenpäin, että näissä keskusteluissa hänen täydellinen kulissinsa hetkellisesti murtui. Sen myötä tuli hän minua kohtaan entistä kylmemmäksi. Olin paljastanut salaisuuden.
Kylmää kyytiä ja sosiaalista kontrollia
Piia kuvaa puolisonsa persoonallisuuden muuttuneen siten, että koko ihmisestä tuntui katoavan kaikki empatia ja lämpö. Suhteeseen kehittyi vahvaa kontrollia ja sosiaalista ulossulkemista, Piiaa alettiin syyllistää ongelmista. Syyttelyn myötä hän alkoi epäillä itseään ja omaa käytöstään.
Piian mukaan kokaiiniriippuvuutta ei välttämättä huomaa toisesta, jos sitä ei osaa katsoa. Ei ole piilopulloja eikä tavallista krapulaa. Piia alkoi harjaantua havainnoissaan ja saman aikaisesti puolison peittely alkoi lipsua. Käytön jälkiä alkoi löytyä kotoa ja käyttöä oli myös sellaisissa tilanteissa, joissa lapset olivat paikalla.
Vuorovaikutus muuttui mahdottomaksi: keskustelut päättyivät kiistämiseen ja syyttelyyn. Suhteessa ilmeni henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä ja taloudellista väkivaltaa.
Pariterapiaan hakeuduttiin vuorovaikutushaasteiden vuoksi. Pariterapiasta ei kuitenkaan ollut hyötyä, koska päihdeongelmaa ei tunnistettu vaikeuksien juurisyyksi.
Eropäätös kypsyy – läheisten tuki oli ratkaisevaa
Ero ei ollut helppo ratkaisu, erityisesti lasten ja taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Pitkään jatkunut pahoinvointi sai Piian lopulta pohtimaan omaa jaksamistaan ja tulevaisuuttaan.
Lopulta oli rehellisesti tarkasteltava omaa hyvinvointia ja kokonaistilannetta. Tätäkö haluan elämäni olevan? Olen surullinen, ahdistunut ja masentunut.
Pikkuhiljaa usko omaan pärjäämiseen alkoi rakentua. Piia on kiitollinen tiiviistä ja hyvästä tukiverkostostaan. Piia sai voimaa läheisistään, erityisesti äidiltään, ystäviltään ja sisaruksiltaan. He auttoivat häntä pysymään todellisuudessa kiinni ja tukivat eron toteutuessa.
Rohkaisua samassa tilanteessa oleville
Piia kannustaa päihderiippuvuuteen sairastuneen kanssa suhteessa olevia olemaan rehellisiä itselleen ja arvioimaan, ovatko omat yritykset ja ponnistelut tuottaneet tulosta.
Ihminen on muutospelossaan hyvä keksimään tekosyitä ja tuudittautumaan toiveikkuuteen, joka ei perustu tosiasioihin. Vaikeinta on se, että ero on niin yksinäinen polku, jossa kukaan ei tee työtä ja päätöksiä puolestasi.
Yksin pärjääminen pelottaa monia ja eroon johtavien askelten ottaminen ja asioiden järjestäminen voi tuntua ylivoimaiselta. Piian kokemuksen mukaan ilman tekoja asiat eivät kuitenkaan liikahda parempaan suuntaan. Jos toinen ei pysty muutokseen, tai näe sille mitään tarvetta, minun on tehtävä muutos itse.
Hae tietoa ja hakeudu vertaistuen pariin
Piia rohkaisee hakemaan tietoa päihdesairaudesta. Jos joku asia mietityttää, kannattaa kysyä asiaa ammattilaiselta. Tietoa on paljon ja hyvin saatavilla. Piia osallistui Sininauhaliiton Päihteiden erottamat -vertaisryhmään ja koki sen vievän prosessia eteenpäin. Vertaisuus auttoi ymmärtämään tilannetta ja tunnistamaan/tunnustamaan mistä on kysymys.
Päihderiippuvuuteen liittyvät dynamiikat ja vuorovaikutuskuviot olivat tosi samankaltaisia. Sen havaitseminen ja ryhmässä saatu teoriatieto auttoivat irti itsesyyttelystä. Ymmärsin, että toisen ihmisen hoitamaton päihdesairaus on ulottumattomissani, se ei ole syytäni, enkä voi sille mitään.
