”Meidän tarinamme alkoi psykiatriselta osastolta, mies oli siellä itsetuhoisuuden ja vaikean eron vuoksi, itse olin siellä kriisin aiheuttaman unettomuuden vuoksi. Vaikeuksia meille tuli jo heti alkuun. Miehelle lapseni olivat ongelma aluksi koska ei itse lapsia saanut. Ongelmia hän pakeni juomalla. Muutimme kuitenkin kaupunkiin yhdessä. Alkoholista oli tullut osa elämäämme, joimme lähes joka toinen päivä.
Juomisesta tuli ongelma ja kuvaan astui myös perheväkivalta. Jostain syystä annoin kaiken aina anteeksi, ehkä siksi, että mies oli ihana selvin päin. Rahat eivät riittäneet ruokaan, mutta juomiseen kyllä. Loputon velkakierre alkoi. Alkoholi ja väkivalta hallitsivat elämäämme.
Useista eroyrityksistä huolimatta mies sai aina pääni kääntymään. Kunnes lopulta me molemmat heräsimme todellisuuteen ja tajusimme vain satuttavamme toisiamme ja avioero on ainoa mahdollisuus.
Erosta selviäminen oli erityisen vaikeaa, koska olin samaisella viikolla saanut suru-uutisen ystäväni pois menosta. Itse olin henkisesti todella loppu, jolloin ei muu auttanut kuin hakea ammattiapua. Olisin enemmän kaivannut läheisteni apua ja ymmärrystä.”
Nimimerkki Sohvitus