Auringonlasku meren yllä

POIKANI ON HUUMEIDENKÄYTTÄJÄ

”Olen äiti kolmelle lapselle. Esikoiseni päätyi valitsemaan huumeet täysi-ikäisyyden kynnyksellä, ja käyttöä on kestänyt nyt useampi vuosi.

Poikani on erittäin lahjakas ja monitaitoinen nuori.  Meillä on aina ollut mutkattomat ja läheiset välit. Hän on lapsistamme se herkin. Aiemmin hänellä oli harrastuksia ja lukion hän suoritti kohtuullisilla arvosanoilla. Poikani kävi töissä ja vietti aikaa ystävien kanssa.

Pikkuhiljaa hänen kaveripiirinsä alkoi vaihtua. Pitkään emme tienneet huumeidenkäytöstä, koska poikani onnistui pitämään täydellistä kulissia yllä. Toki äidinvaisto kertoi minulle jonkin olevan pielessä, mutta en kuitenkaan saanut kiinni siitä jostakin.

Huumeidenkäyttö paljastui meille vanhemmille, kun lapsemme sai rattijuopumustuomion. Tavallisena arkipäivänä tapahtuneessa pidätyksessä poikani veressä oli seitsemää eri huumetta. Tilanne oli järkytys.

Selvisi, että auto, jonka me luulimme olevan hänen, olikin rikollisjärjestön huumerahoilla hankittu. Poikani kolaroitua auton alkoivat elämäämme varjostaa väkivallan uhka ja kiristys.

”Ystävällisestä pojastamme tulee huumeissa itsekeskeinen ääliö.”

Poikamme hakeutui päihdehoitoon meidän painostuksestamme ja kävi  päihdetyöntekijän luona säännöllisesti. Hän yritti selviytyä ja olla selvänä. Erään rajun bileviikonlopun seurauksena hän huumepäissään pahoinpiteli ihmisen ja sen jälkeen yritti satuttaa itseään. Kiltistä ja ystävällisestä, toiset huomioon ottavasta pojastamme tulee huumeissa itsekeskeinen ja omahyväinen ääliö.

On ollut vaikeaa hyväksyä sitä, kuinka upeasta pojasta voi kuoriutua hirviö. Olemme kohdanneet rajut vierotusoireet, väkivallan, riehumisen, yliannostukset ja valtavan surun oman rakkaan lapsen kohtalosta. Välillä vanhempana en tiedä, kenelle pyydän enemmän armoa, itselleni äitinä vai pojalleni huumeidenkäyttäjänä.

Koen, että tavallisista perheistä tulevat huumeita käyttävät lapset jäävät ihmisten ennakkoluulojen varjoon.  Vaikka tie on pitkä ja varmasti vaikea, toivon vielä saavani oman lapseni takaisin. Toivon, että hän saisi voimaa ja jaksaisi raitistua.”