Ansku tietää, kuinka vaikeaa on kuunnella itseään kumppanin käyttäessä aktiivisesti päihteitä. Hän tietää myös, että satuttavasta suhteesta ja omista haitallisista toimintamalleista voi irrottautua. Ansku kertoo ero- ja toipumistarinansa tukeakseen muita, jotka pohtivat eroa päihteiden vuoksi.
Ansku ihastui ex-poikaystävänsä huumorintajuun ja auttavaisuuteen. Tutustuminen sujui luonnostaan, sillä he asuivat samalla seudulla ja kohtasivat usein. Satunnaiset tapaamiset johtivat pian seurusteluun.
”Ihailin hänen paneutumistaan ja heittäytymiskykyään. Halusin kuulla hänen tarinansa, ja täytyy myöntää, että päihteitä käyttävät ihmiset ovat aina vetäneet minua puoleensa.”
Suhteen alkaessa ihastus kertoi olevansa toipumassa päihderiippuvuudesta ja oli hakeutumassa hoitoon. Yhdessäoloaikana päihteet eivät näkyneet, mutta kuivilla pysyminen teki arjesta räjähdysherkkää. Riitoja ja hankaluuksia oli paljon. Suhteesta lähteminen tuntui kuitenkin luovuttamiselta.
”Oli konflikteja, henkistä väkivaltaa ja kontrollointia. Satuttavia asioita oli liikaa, ja luottamuksen rakoillessa aloin miettiä eroa.”
Oma rikkinäisyys näyttäytyi irti päästämisen vaikeudessa
Selkeyttä tilanteeseensa Ansku haki käymällä toipuvien käyttäjien ryhmässä, jossa käsiteltiin myös läheisen tilannetta. Eropäätös kypsyi ja ero toteutui, mutta Anskun olo vain paheni. Pian eron jälkeen hän osallistui Sininauhaliiton Päihteiden erottamat -ryhmään.
”Hain ryhmästä tukea päästäkseni irti suhteesta. Nyt tajuan, että ero aktivoi läheisriippuvuuteni: erosta huolimatta en pystynyt irrottautumaan poikaystävästäni, vaan halusin hänet takaisin. Oli kuitenkin tärkeää kuulla muiden tarinoita, sillä ne auttoivat ymmärtämään omaa tilannettani.”
Vaikka Ansku ei palannut ex-poikaystävänsä kanssa yhteen, olo kävi sietämättömäksi, kun ex retkahti ja alkoi juoda. Valtava huoli sai hänet seuraamaan tämän tekemisiä salaa, ja huolehtimisen tarve muuttui pakonomaiseksi.
Läheishoidon avulla toipumisen alkuun
Ansku ajattelee, että riippuvuudet ajoivat heidät yhteen. Hän tunnistaa itsessään läheisriippuvuuden piirteitä ja kokee, että suhteessa oli täysin riippuvainen poikaystävästään; työn ja parisuhteen ulkopuolella ei ollut muuta elämää.
Käännekohta tuli Minnesota-hoidon vuoden mittaisessa läheisohjelmassa, jossa suhteiden dynamiikka alkoi hahmottua. Läheisohjelmassa selvisi, miten riippuvuudet kietoutuivat Anskun kaikkiin suhteisiin ja miten suuri menettämisen pelko niihin liittyi. Työskentelyn avulla hän pääsi käsiksi oman toimintansa juurisyihin ja tunnisti olevansa klassinen esimerkki siitä, miten läheisriippuvainen ihminen hakeutuu riippuvaisen vastinparin luo.
”Minulla se on tarkoittanut, että olen ollut hyvin rajaton ja miellyttämishaluinen. Olen kantanut muiden huolet ja ottanut vastuuta asioista, jotka eivät olisi kuuluneet minulle. Ylivastuullisuus hallitsi kaikkea, ja pääni oli täynnä muiden ihmisten huolia – suorastaan haalin niitä itselleni”
Nuorena Ansku haki huomiota hinnalla millä hyvänsä, ajautui päihdepiireihin ja käytti itsekin hetken aikaa lääkkeitä ja päihteitä. Vaikka hän päästi irti päihteistä, huoli muista päihteidenkäyttäjistä ja ylikorostunut auttamishalu jäivät. Hoivaamalla haetusta hyväksynnästä tuli elämäntapa.
Rohkaisun sanoja
Erilaisten vertaisryhmien ja uskon avulla Ansku on löytänyt varmuutta, iloa ja vakautta elämään. Itsetuntemus on syventynyt, ja hänellä on turvallisia ihmisiä lähellään. Muita päihteidenkäyttäjien läheisiä hän rohkaisee hakemaan apua. On tärkeää hankkia tietoa päihdesairaudesta, pitää ensisijaisesti huolta itsestään ja opetalla kuulemaan omia tarpeitaan ja toiveitaan.
”Läheis-Minnesotahoidossa oivalsin, kuinka sokeita riippuvaiset ovat omille toimintamalleilleen. Ymmärryksen myötä pystyin antamaan ex-poikaystävälleni anteeksi.”
Ansku kokee, että parisuhde oli repivyydestään huolimatta merkityksellinen. Se toimi pohjakosketuksena, josta alkoi tie kohti tasapainoisempaa elämää. Toipumisen myötä on tilaa arvioida ihmissuhteita rauhassa, ja kun päihteet eivät ole mukana, omat ajatukset ja tunteet voi kuulla ja tunnistaa.
