Artisti TuuriUlin "Papa" kertoo isän tarinan vailla kultareunuksia

27.3.2023

Oliver, artistinimeltään TuuriUli, on rap-artisti, joka käsittelee musiikissaan myös henkilökohtaisia kokemuksia. Viimeisimmässä kappaleessaan Papa hän avaa isäsuhdettaan, jota varjosti isän alkoholismi. Vanhempien päihderiippuvuus koskettaa useita suomalaisia, mutta siitä puhutaan edelleen vähän. Moni on pystynyt samaistumaan kappaleen tarinaan.

 

Kun Oliver kuusivuotiaana meni ensimmäiselle luokalle, ei isä enää asunut kotona. Siihen asti elämä isän kanssa oli ollut vaikeasti ennustettavaa ja ailahtelevaista, sillä isä joi. Oliver on yrittänyt kovasti muistella, miten isän juominen arjessa tuntui, kun perhe vielä eli yhdessä.
”Äitini kertoi sen menneen niin, että rahaa saatuaan faija sanoi, että lähtee kauppaan, ja oli sitten poissa kaksi päivää tai pidempäänkin. Sitten hän tuli takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Isän vielä kotona asuessa, elämä määrittyi hänen mielialojensa mukaan. Suhde Oliveriin jäi etäiseksi ja hiljaiseksi. Isä oli muuttanut rakkauden johdattamana Espanjasta Pohjolaan jo 18-vuotiaana. Oliver on vanhemmiten ymmärtänyt, että kotimaahan oli jäänyt vaikeita, traumaattisia asioita, joista isä ei kyennyt eikä suostunut puhumaan. Kaikki ne vaikuttivat isän käytökseen.
”Isä oli selvästi hyvin herkkä, kuten minäkin, mutta hän ei uskaltanut olla itselleen rehellinen, eikä näyttää haavoittuvaisuuttaan.”

Vanhempien erottua ja isän muutettua kotoa, Oliverin levottomuus loppui ja elämä rauhoittui. Hän kuitenkin alkoi tavata isää yksin, vaikkei tämä läheskään aina pitänyt kiinni siitä, mitä oli sovittu. Oliver muistelee, että halusi lapsena kuitenkin luottaa isäänsä ja olla hänelle lojaali, vaikka isä pettikin monesti luottamuksen.
”Isä ei pystynyt tarjoamaan empaattista vuorovaikutusta, enkä kai oikein edes ajatellut häntä isänä tuolloin. Usein tuntui, että rakkauden sijasta sain rahaa ja materiaalia. Faijalta sai myös tupakkaa, kun se alkoi 16-vuotiaana kiinnostaa.”

Oliverin mukaan isä oli huumorintajuinen ja charmikas ja osasi tehdä vaikutuksen muihin.
”Se oli fiksu tyyppi, muttei niin fiksu, että olisi osannut pitää huolta itsestään. Sillä oli suuria ajatuksia ja suunnitelmia esimerkiksi musiikin tekemisen suhteen. Isällä oli myös tosi hyvät kädentaidot.”

“Haluan sohaista ampiaispesää”

Oliver alkoi tehdä omaa musiikkia teini-iässä ja jo 15-vuotiaana hän julkaisi Mikseri.net -palvelussa ensimmäisiä omia rap-biisejään. Aikuistuttuaan hän halusi alkaa kirjoittaa laulua myös isästään. Prosessi oli pitkä ja hidas.
”Studiolla tuli aina jossain kohtaa ”se heikko hetki”, ja aloin kirjoittaa faijasta biisiä. Tein useita versioita, mutta ne jäivät kesken, sillä en kokenut kertovani asiaa oikealla ja ennen kaikkea kunnioittavalla tavalla. Silti tiesin, että biisi on saatava valmiiksi tavalla tai toisella, jotta saan mielenrauhan.”

Aluksi biisin tekeminen oli terapiaa itselle, mutta sitten tavoite muuttui. Oliver ei halunnut kirjoittaa asiasta runollisen kryptisesti, kuten monet menestysartistit.
”Halusin puhua suoraan asiasta, joka on Suomessa todella iso ongelma. En halunnut olla leimaava enkä aggressiivinen, mutta silti hyvin suora, jottei kenellekään jää epäselväksi, mistä puhutaan. Halusin kauniin laulun, mutta vailla kultareunuksia.”

Tekoprosessi oli voimauttava ja vapauttava kokemus. Tekijänä ei ollut katkera teinipoika, vaan tekstiin muodostui analyyttinen katse. Kun Oliver kuunteli oikean muotonsa löytäneen biisin ensi kertaa, hän itki rajummin kuin pitkiin aikoihin.
”Silloin tiesin, että nyt se on tehty, ja nyt se on sellainen kuin pitää.  Se oli helpottavaa ja vapauttavaa, todella iso taakka lähti harteilta.”

Oliver haluaa tarttua musiikissaan aiheisiin, jotka ovat tabuja, kuten alkoholiongelmaan.
”Olen ihmisenä kapinallinen, haluan sohaista ampiaispesää. En halua tehdä liian helppoja kappaleita aiheen tai rakenteen suhteen

“Älä laita ihmistä itsesi edelle”

Oliver piti isään yhteyttä siihen asti, kunnes itse erosi ensimmäisestä vakavasta suhteestaan. Silloin hän alkoi ymmärtää, miten paljon yritykset auttaa isää häntä itseään kuormittivat. Oman elämän piti muuttua, ja siksi Oliver veti rajan ja alkoi asettaa oman hyvinvointinsa etusijalle. Isä ei päihderiippuvuudesta päässyt koskaan eroon.

Oliver pitää tärkeänä, ettei päihderiippuvaisen läheisenä itse katkeroidu ja siten menetä itseään.
”Pitää tunnistaa oma arvo. Jos se tärkeä ihminen ei ole valmis sinun vuoksesi muuttumaan, sitten pitää vain itse muuttua. Ja jos on väkivallan uhka itseä kohtaan, niin siihen pitää hakea apua. Ei pidä laittaa sitä ihmistä itsensä edelle.”

Vaikeista asioista ei ole helppoa päätä irti. Oliver sanoo ajattelevansa yhä päivittäin sitä, miten paljon isän juominen on hänen elämäänsä muokannut.
”Eniten ajattelen kuitenkin sitä, että kun tietää isän perhetaustan, niin minä ja veljet olemme ne, jotka katkaisimme sen juomisen kierteen. Haluan myös, että omat lapseni kokevat tulevansa kuulluiksi, eivätkä he joudu kokemaan mitään samoja asioita.”

Oliver haluaa ammentaa myös isän vahvuuksista, joita tämä ei koskaan osannut itse hyödyntää tai arvostaa terveellä tavalla.
”Rohkeus, ennakkoluulottomuus ja herkkyys. Ne ovat kaikki hyviä
asioita, kun niitä käyttää oikein.”

 

Teksti: Utu Förbom
Kuvat: Johannes Ahonen, Veikko Niemi ja Oliverin kotialbumi

Luitko jo nämä?

kaislat ja meri
12.6.2024

Kaikkein vaikeimmastakin surusta voi selvitä

Satu menetti 16-vuotiaan tyttärensä huumekuoleman kautta puolitoista vuotta sitten. Äärimmäisen...
29.12.2023

Sarjakuvatarinoita riippuvuudesta ja toivosta

Sarjakuvataiteilijat Emilia Laatikainen ja Kimmo Lust kuvaavat uusissa teoksissaan...
Naisen kädet pitelevät kynttilää
4.1.2023

“En halua lapseni olevan pelkkä tilasto”

Suru menetetystä läheisestä voi jatkua koko loppuelämän, mutta sen vierellä voi oppia...