Miksi puhuisimme kuolemasta

2.11.2022

Päihteisiin kuolleiden muistotilaisuuksia vietetään perinteisesti marraskuun ensimmäisillä viikoilla. 

Kun kuolema osuu lähelle, se muistuttaa hyvin suoralla ja konkreettisella tavalla siitä, että elämä on tässä ja nyt. Kuollutta ihmistä ei saa takaisin ja se koskee. Sitä on alkuun myös hyvin vaikeaa ymmärtää. Vaikeaa on myös käsittää, miten maailma jatkaa kulkuaan, vaikka on tapahtunut jotain niin käsittämätöntä, että joku, joka on ollut, ei enää ole.

Kun puhutaan päihderiippuvuudesta, tuo tunne menetyksestä on voinut olla läsnä jo pitkään. Sitä minulle rakasta ihmistä ei ehkä enää ole ollut aikoihin. Ei sellaisena kuin hän oikeasti on. Aitona, omana itsenään. Päihderiippuvaisen lähellä voi joutua luopumaan omasta rakkaastaan pala palalta.    

Kuolemasta puhuminen on monelle vierasta 

Kuolema ei ole aiheena sellainen, että sen voisi kevyesti tuoda kahvipöytäkeskusteluun. Ihmisillä on erilaisia kuolemaan liittyviä tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Jollekin se on muistutus oman elämän rajallisuudesta. Sitä ei haluta ajatella. Mutta kun kuolema on osunut tarpeeksi lähelle, kynnys puhua ja ajatella kuolemaa madaltuu.  

Entä voiko kuolemanpelon ottaa puheeksi? Oma ammatillinen näkemykseni tästä on ”kyllä”. Kuolemasta puhuessa on kuitenkin oltava aina sensitiivinen, sillä jokaisen suhde kuolemaan on henkilökohtainen. Kuolema ansaitsee kunnioitusta.  

Silti turvallisessa ympäristössä pelottavienkin ajatusten ja tunteiden jakaminen helpottaa. Jos kuoleman mahdollisuus on todellinen ja konkreettinen, esimerkiksi kun läsnä on vakava sairaus, voi olla huojentavaa saada nostaa kissa pöydälle. Kuolemasta keskusteleminen voi selkiyttää omia ajatuksia ja auttaa jäsentämään tuntemuksia. Monesti myös on niin, että tällaisessa tilanteessa kuolema on läsnä monien ajatuksissa. Kukaan ei vain uskalla ottaa sitä puheeksi, jotta ei ”muistuttaisi” muita asiasta. Terhokodin perheterapeutti Eija Tuukkanen on sanoittanut asiaa kauniisti ALS-sairauteen liittyvässä tekstissään: ”Kuolemasta puhuminen voi vapauttaa elämään”.  

Kuolema vie meiltä jotain konkreettisesti ja lopullisesti 

Kuolemaan voi myös liittyä ristiriitaisia tunteita. Joskus, kun menetetyn läheisen elämä on ollut hyvin vaikeaa, kuten vaikka vakavassa päihderiippuvuudessa, oman läheisen kärsimystä on voinut olla tuskallista seurata. Huoli oman läheisen hyvinvoinnista on voinut kuormittaa, ja kuolema kaikessa surullisuudessaan ja tuskallisuudessaan tuo lopun tälle huolelle.  

Kuolema voi käynnistää tunnemyrskyn, jossa joutuu kohtaamaan monenlaisia tuntemuksia. Häpeän tai syyllisyyden tunteetkaan eivät aina jää vieraiksi. Niitä voi olla hyvä sanoittaa ja jakaa turvalliselle läheiselle, vertaiselle tai ammattilaiselle. 

Voi muistuttaa itseään lempeästi: ”Teit varmasti parhaasi!”.  

Saako kuollutta vihata?

Joskus kuoleman jälkeen voi nousta mieleen myös käsittelemätöntä vihaa. Aina läheisemme eivät ole kohdelleet meitä niin kuin olisimme toivoneet. Kuoleman jälkeistä vihaa läheistä kohtaan voi tuntua vaikealta kohdata ja ymmärtää. Viha ei kuitenkaan sulje pois rakkautta, vaan se on osa inhimillistä tunteiden kirjoa. Ajatuksia ja tunteita voi yrittää purkaa vaikkapa kirjoittamalla kirjeen, jossa sanoittaa sen, mitä olisi halunnut sanoa omalle läheiselleen.  

Aikaa myöten tunnemyrsky hälvenee ja läheistä voi muistaa siten kuin se itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta. Ehkä jossain kohtaa voi olla mahdollista miettiä, mitä läheisen kuolema on itselle opettanut, elämästä ja omasta itsestä. Onko suhteeni kuolemaan muuttunut jollain tavalla? Entä suhteeni elämään?  

“Voiko tästä tuskallisesta kokemuksesta löytää myös jotain arvokasta?”

Jokainen luo oman suhteensa kuolemaan 

Kuoleman porteista jokainen kulkee lopulta itsekseen. Mikä on sinun suhteesi kuolemaan?  

Asiaa voi pohtia keskustellen läheisimpien ihmisten kanssa tai tutustuen kuolemaa ja kuolemista käsitteleviin materiaaleihin. Sosiaalipsykologi Riikka Koivisto käsittelee kuolemaa eri näkökulmista podcastissaan Elämän ja kuoleman rajalla. Kuolemasta ammattilaisen näkökulmasta kirjoittaa lääkäri Kati-Pupita Mattila. Kauniin artikkelinsa lopussa hän toteaa:  

”Kuolema on merkityksellinen, ja ihminen tarvitsee tukea kulkiessaan sitä kohti. Myös elämä on merkityksellinen, eikä kuolema tee elämää elämättömäksi.”

*******

Tukea ja tietoa:  

Perinteinen Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestetään 8.11.2022 klo 18 Helsingin Vanhassa kirkossa. Lue lisää Vaiettu menetys -sivustolta. Samalta sivustolta löytyvät myös muiden paikkakuntien muistotilaisuudet.

Sytytä virtuaalinen tähti päihteisiin kuolleelle läheisellesi: Vaiettu menetys – muista päihteisiin menehtynyttä | vaiettumenetys.fi

Julkaisu päihdekuolemiin liittyvästä surusta: Päihdekuolema ja vaiettu suru | Sininauhaliitto

Tukea läheisensä menettäneelle:  www.mtkl.fi/mika-askarruttaa/laheisen-kuolema/

Tukea puolisonsa menettäneelle: Kun kuolema erottaa puolisot toisistaan, Nuoret Lesket ry:n kautta saatu vertaistuki lohduttaa – Surevan kohtaaminen

Kirjoittaja Kaisu Lähteenmäki

Luitko jo nämä?

Mies istuu kivellä ongella selin katsojaan, turkoosi tyyni meri ja kirkas sininen taivas
22.11.2022

”Suru, jolle ei löydy sanoja” - webinaari päihdekuolemista 19.1.2023

Etätilaisuudessa keskustelemme siitä, millaisia tunteita päihteisiin kuolleen läheinen voi...
7.11.2022

Päihteiden erottamat, verkkoryhmä

Onko merkityksellinen parisuhteesi päättynyt tai pohditko eroa? Onko puolison ongelmallinen...
Kuvassa Johanna Kare
14.10.2022

Tuskassa-näyttely kuvaa huumeita käyttävien ihmisten läheisten hätää

Valokuvaaja Johanna Kare haluaa antaa kuvillaan äänen heille, joiden ääni ei muuten...